Kävin Marimekon jokakeväisessä ystävämyynnissä Herttoniemessä.
Ostin aina tarpeellista tilpehööriä ompelu- ja askartelutöihin.
Mainio satsi nappeja, solkia ja vetoketjuja muutamalla eurolla.
Ketunpajassa Porvoon Eestimäessä valmistuu käsitöitä omaksi iloksi ja ostettavaksi. Kiitos, kun pistäydyit sivullani!
torstai 26. huhtikuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Kilo käsityöpuuvillaa.
Ah, ihanaa!
Voiko olla ihanampaa, kuin kuviolliset käsityöpuuvillat.
Näitä löytyy Eurokankaan palaosastolta kilohintaan.
Näistä on ihan pakko ommella kasseja ja pussukoita.
Tänään ostin kilon! Onhan näitä ihan riittävästi ennestäänkin,
mutta kun en voi vastustaa... must have more ;)
Voiko olla ihanampaa, kuin kuviolliset käsityöpuuvillat.
Näitä löytyy Eurokankaan palaosastolta kilohintaan.
Näistä on ihan pakko ommella kasseja ja pussukoita.
Tänään ostin kilon! Onhan näitä ihan riittävästi ennestäänkin,
mutta kun en voi vastustaa... must have more ;)
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Käsillä tekemisen historia.
Varhaislapsuudesta ei ole oikein minkäänlaisia käsityömuistoja.
Ala-asteen koulukäsitöistä on tallellä punavalkoruudullinen suutarinessu
ja iloisen keltainen, värikkäillä langoilla pujoteltu vohvelikangas pussukka.
Ylä-asteella oli jokseenkin innostava käsityönopettaja. Saimme itse käydä
hakemassa Palahallista kankaita ja tehdä itselle mieluisia vaatteita.
80-luvun alussa ne vaatteet oli college-asuja, toppaliivi ja säärystimet ainakin.
Mitään niistä ei valitettavasti ole jäljellä, eikä oikein valokuvissakaan.
Lukioaikana teinkin jo sitten paljon vaatteita itselleni äidin Singerillä.
Vaatteet saivatkin ansattua huomiota kavereiden keskuudessa.
Mieleeni muistuu varsinkin nahkapaloista ompelemani housut, joita niitäkään
en valittettavasti ole säästänyt.
90-luvun alussa opiskelin pukuompelijaksi. Se antoi hyvät tekniset valmiudet.
Siitä lähtien on Bernina laulanut. Noihin aikoihin sain tuttavalta vanhan 50-luvun
Bernina favorit -ompelukoneen, joka on ollut uskollinen näihin päiviin saakka.
Viime vuosina olen enemmän innostunut askartelemisesta ja tuunaamisesta.
Ideoita ja materiaaleja hankin työssäni kangaskaupassa , kirpputoreilla ja Viroon
suuntautuvilla "käsityö-matkoilla".
Uusi matka onkin jo suunnitteilla.
Ala-asteen koulukäsitöistä on tallellä punavalkoruudullinen suutarinessu
ja iloisen keltainen, värikkäillä langoilla pujoteltu vohvelikangas pussukka.
Ylä-asteella oli jokseenkin innostava käsityönopettaja. Saimme itse käydä
hakemassa Palahallista kankaita ja tehdä itselle mieluisia vaatteita.
80-luvun alussa ne vaatteet oli college-asuja, toppaliivi ja säärystimet ainakin.
Mitään niistä ei valitettavasti ole jäljellä, eikä oikein valokuvissakaan.
Lukioaikana teinkin jo sitten paljon vaatteita itselleni äidin Singerillä.
Vaatteet saivatkin ansattua huomiota kavereiden keskuudessa.
Mieleeni muistuu varsinkin nahkapaloista ompelemani housut, joita niitäkään
en valittettavasti ole säästänyt.
90-luvun alussa opiskelin pukuompelijaksi. Se antoi hyvät tekniset valmiudet.
Siitä lähtien on Bernina laulanut. Noihin aikoihin sain tuttavalta vanhan 50-luvun
Bernina favorit -ompelukoneen, joka on ollut uskollinen näihin päiviin saakka.
Viime vuosina olen enemmän innostunut askartelemisesta ja tuunaamisesta.
Ideoita ja materiaaleja hankin työssäni kangaskaupassa , kirpputoreilla ja Viroon
suuntautuvilla "käsityö-matkoilla".
Bernina Favorit |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)